Vuonna 1953 pystytettiin Kirkkopuistoon Eino Räsäsen tekemä Mikkelin pitäjän vanhan kirkon muistomerkki paikalle, jossa sijaitsi vuosina 1754-1806 kirkko.

 

Rakentamisen alkaessa oli Maunukselan kangas lähes puuton kaskenpolton jäljiltä. Kirkko näkyi luultavasti kauas, ja on mahdollista, että juuri tämä kirkko oli se, joka venematkalaisilta hävisi näkyvistä Varsavuoren paikkeilla. Tästä paikka sai sitten nimensä: Kirkonvarkaus.

 

Kirkko oli tyyliltään kahtamoinen eli kahdennettu ristikirkko. Tällaista rakennusratkaisua ei aikaisemmin tiettävästi oltu Suomessa käytetty. Kirkko oli aikaansa nähden kookas ja se oli maalattu punamullalla. 1770-luvun alussa kirkkoon hankittiin hieno viisarikello koko kirkonkylän ajannäyttäjäksi. Kello osoittautui kuitenkin odotettua huonommaksi ja muutaman vuoden päästä se myytiin pois. Kirkon ylpeyden aiheena olivat vuonna 1800 valmistuneet, uusklassillisen tyylin mukaiset, kauniit ja kalliit urut, jollaisia ei vielä tuolloin ollut millään muulla maaseurakunnalla koko Porvoon hiippakunnassa.
Vuonna 1806 kirkko paloi salaman sytyttämänä muutamassa tunnissa urkuineen päivineen hehkuvaksi hiillokseksi. Kirkon palosta syytettiin herrasväkeä, joka oli tanhunnut kirkossa uusien urkujen tahdisssa ja ennenkaikkea sotaväkeä, joka oli pitänyt kirkkoa huvitushuoneenaan. Onnettomuuden enteenä pidettiin oravaa, jonka oli usein nähty kävelevän kirkon katolla.

Osoite:

Kirkkopuisto

Mikkeli

Tiedot:

TEKIJÄ: Eino Räsänen
TEOS: Mikkelin pitäjän vanhan kirkon muistomerkki 1953
MATERIAALI: graniitti